virtuaalihevonen / a sim-game horse
Orange Wood's Ashrikk ox
KTK-III
|
Ashrik syntyi vappuna 2016 Orange Wood ranchilla emänsä Shalian ensimmäiseksi varsaksi. Ashrik kävi emänsä kanssa varsanäyttelyissä ja sitä totutettiin kuljettamiseen, ihmisjoukkoihin, käsittelyyn ja muuhunkin kisahevoselle välttämättömään. Ori kantakirjattiin kolmivuotiaana KTK-III palkinnolla ja jatkoi sen jälkeen vielä ratsukoulutusta kasvattajallaan. Ashrik myytiin, mutta ori palautui takaisin kasvattajalleen. Lopulta ostin kuusivuotiaan, joka myytiin upeilla saatesanoilla; " Myynnissä lupaava nouseva tähti, upea sydäntensulattaja, jolla elämäniloa piisaa. Virkku, mutta tottelevainen nuori ori, josta saa laaturatsun esteille, westerniin ja matkaratsastukseen." Totta jokainen sana.
© VRL-02207, line © Tea
Luonne ja ratsastettavuus
Näppärä pikkumusta, mutta jokseenkin helposti kuumuva. Ashrik on näyttävä arabiori, joka sekä näkyy, että kuuluu. Orin häntä pyörii kuin ropeli jo ihan tavallisissakin tilanteissa, joten vähänkään spesiaalimmat keissit saavat herran jo keulimaan. Hoitaessa ori on ihmistä kunnioittava, utelias ja hirmu puuhakas. Se tutkii mielellään harjaboksia, hoitajan taskuja ja kääntää tarvittaessa kaiken ympäri, jos ei namien toivossa -sitten uteliaisuuttaan.
Kouluratsastuksessa ori on helppo luotsata pikkuluokkien läpi, mutta vaativat luokat vaativat melkoisesti hermoja sekä orilta, että ratsastajalta. Parhaimmillaan ori on estekisojen uusinnoissa ja lännenratsastuksessa kääntyessään kolikon päällä ja kiihtyessään helposti nollasta sataan. Kenttäratsastusta orin kanssa on harrastettu myös menestyksekkäästi. Nykyään päälajina toimii matkaratsastus ja lännenratsastus.
Kouluratsastuksessa ori on helppo luotsata pikkuluokkien läpi, mutta vaativat luokat vaativat melkoisesti hermoja sekä orilta, että ratsastajalta. Parhaimmillaan ori on estekisojen uusinnoissa ja lännenratsastuksessa kääntyessään kolikon päällä ja kiihtyessään helposti nollasta sataan. Kenttäratsastusta orin kanssa on harrastettu myös menestyksekkäästi. Nykyään päälajina toimii matkaratsastus ja lännenratsastus.
Kuvat suurenevat klikkaamalla. Vasen kuva © VRL-02207, oikea © VRL-14628
Sukutaulu
i. Amural el Krihh prn, 150cm |
ii. Amurahe el Krihh | iii. Tsu el Grael |
iie. Dominia | ||
ie. Shiva el Krihh | iei. Feryel el Krihh | |
iee. Cazzire | ||
e. Shalia m 153cm KTK-II. YLA1. VIP MVA |
ei. Nabya Kirat | eii. Izz al Din |
eie. Ra'fah al Qadr | ||
ee. Shadhiyah Zahrah ox | eei. Al Hakam | |
eee. Bahiyah |
Sukuselvitys
Mymmelillä on yksi polvi sukulaisia virtuaalimaailmassa. Muiden sukulaisten osalta selvitys alempana.
ISÄ Amural el Krihh ox
ox, 150cm, prn 02.09.2015 Slovenia Kuollut 07.09.2017 Lännenratsu, halter & ratsastuslajit Saavutukset: - Kilpailut nähtävissä orin sivuilta. |
EMÄ Shalia ox
ox, 153cm, m Syntynyt 13.06.2015 Suomi - Lännenratsastus, HeA, 110cm Saavutukset: KTK-II, YLA1, VIP MVA Kilpailut nähtävissä tamman sivuilta. |
ei. Nabhya Kirat on komea ja laadukas, suomalaissyntyinen arabiori. Väriltään se on musta ja 154cm korkea. Nalleksi kutsuttu ori kilpailee kouluratsastuksessa Helppo A sekä Vaativa B luokkia kansallisella tasolla. Nuorempana ori kilpailu myös kenttäratsastuksessa edellisen omistajansa kanssa, ja pärjäsikin lajissa oikein hyvin. Mutta nykyinen omistajansa ei hurjemmasta menosta ole kiinnostunut, vaan tyytyy kilpailemaan kouluratsastuksen parissa, jossa ori on selvästi rauhallisempi kuin esteillä ja maastossa. Kisaelämän ohella ori on vaikuttanut myös suomalaisessa arabihevosjalostuksessa. Nallella onkin jo hieman alle neljäkymmentä jälkeläistä, joista yhdeksän oria on kantakirjattu isänsä tavoin I-palkinnolle arabihevoskantakirjaan. Kantakirjattuja tammoja orin varsoissa on toistaiseksi viisitoista. Tammat ovat pääosin II- ja III-palkittuja kahta I-palkittua tammaa lukuunottamatta.
ee. Shadhiyah Zahrah on hyvin kaunis kimo tamma, joka hoitaa yksityishevosen virkaa Keski-Suomessa. Tamma on ruotsin tuonti ja kilpailee tällä hetkellä Suomen matka-ratsastuksen maajoukkueessa pärjäten lajissa varsin hyvin. Saraksi kutsuttu tamma on luonteeltaan oikein kiltti ja rohkea. Se on kaikinpuolin mukava käsitellä ja ratsastaa. Matkakisojen lisäksi Sara on osallistunut muutamaan koulu- ja estekilpailuun ja etenkin koulupuolella se on napannut kivasti ruusukkeita. Esteetkin tammalta luonnistuu, mutta koulu on näistä kahdesta tamman bravuuri. Sara on kantakirjatamma, ja palkittu II-palkinnolla.
ee. Shadhiyah Zahrah on hyvin kaunis kimo tamma, joka hoitaa yksityishevosen virkaa Keski-Suomessa. Tamma on ruotsin tuonti ja kilpailee tällä hetkellä Suomen matka-ratsastuksen maajoukkueessa pärjäten lajissa varsin hyvin. Saraksi kutsuttu tamma on luonteeltaan oikein kiltti ja rohkea. Se on kaikinpuolin mukava käsitellä ja ratsastaa. Matkakisojen lisäksi Sara on osallistunut muutamaan koulu- ja estekilpailuun ja etenkin koulupuolella se on napannut kivasti ruusukkeita. Esteetkin tammalta luonnistuu, mutta koulu on näistä kahdesta tamman bravuuri. Sara on kantakirjatamma, ja palkittu II-palkinnolla.
eii. Izz al Din on myös suomalaissyntyinen, oikein hyvän mallinen, mutta jo iäkäs arabiruuna. Iivoksi kutsuttu ruuna kilpaili aikoinaan esteratsastuksen parissa 100cm luokkia vaihtelevasti menestyen. Kisaelämän alkutaipaleella silloinen ori ei niittänyt mainetta haastavan luonteensa takia, ja joutuikin muutaman eri omistajan ajaksi kiertoon. Viimein Iivolle löytyi asiantunteva koti, jossa se pääsi vihdoin näyttämään taitonsa, ja voittojakin alkoi kertyä kilpakentiltä. Iivo oli orina uudella omistajallaan muutaman vuoden jättäen jälkeensä kaksi varsaa. Myöhemmin tuli-luonteinen ori ruunattiin ja käytöskin muuttui hiljalleen tasaisemmaksi. Ruunavuosinaan Iivo jatkoi vielä kilpailuelämää muutaman vuoden ajan, kunnes joutui jättäytymään pois jalkavaivan vuoksi. Sittemmin Iivo on viettänyt ansaittuja eläkepäiviä rennossa ratsastuskäytössä, edelleen oikean ja viimeisen omistajansa hoteissa.
eie. Ra'fah al Qadr oli hyväsukuinen, ruunikko arabitamma, joka saapui Virosta suomeen 5-vuotiaana. Virossa asuessaan tamma ehti kilpailla juniori-ikäisen nuoren tytön kanssa kouluratsastuksen Helppo A-luokkia usein sijoittuen. Kilttiluonteiselle tammalle oli kuitenkin muita suunnitelmia kisaelämän sijasta, joten tamma muutti välittäjän kautta Länsi-Suomeen arabikasvattajalle. Suomeen saapuessaan tamma kisasi muutaman vuoden kouluratsastuksessa ennen Suomalaiseen arabijalostukseen siirtymistään. Tamma kantakirjattiin myös Suomessa II-palkinnolle ja varsoja se sai kaksi. Surullisesti tamman elämä jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi sen kuollessa toisen varsansa varsomiseen.
eei. Al Hakam on rauhallinen, hieman ruunamainen ori, joka on kiertänyt show-kehien lisäksi myös paljon kisa-areenoita. Ori on myös kokeillut matkaratsastusta pärjäten lajissa kohtalaisesti, mutta päälaji oriilla on esteratsastus. Esteradoilla ori hyppää leikiten 110cm luokkia ja on oikea ratojen mestari. Se ei tietääkseni ole kertaakaan jäänyt ilman ruusuketta, ja se kertoo paljon. Näyttelyistä ori on myös saanut hyviä lausuntoja ja on voittanut muutaman kerran isommat show-näyttelyt. Kantakirjaan ori pääsi jo nuorella iällä saaden II-palkinnon.
eee. Bahiyah on entinen ratsastuskouluhevonen Ruotsista. Tamma on luonteeltaan kiltti mutta hieman säpäkkä, joten se ei montaa vuotta ratsastuskouluelämää ehtinyt viettää. Muutettuaan yksityiskäyttöön uudelle omistajalleen Pohjois-Ruotsiin tamma aloitti pikkuhiljaa kilpailemisen kenttäratsastuksen helpoissa luokissa. Menestys on ollut vaihtelevaa, mutta suurimmaksi osaksi kilpailut on sujuneet hyvin. Tällä hetkellä Bahiyah on varsalomalla ja jatkaa siitostamman virkaa vielä toisen vuoden, jonka jälkeen siirtyy taas hiljalleen kisakentille. Bahiyah on III-palkinnon kantakirjatamma.
© Emän sukuselvityksen kirjoittanut Shalian maahantuoja Viiru
eie. Ra'fah al Qadr oli hyväsukuinen, ruunikko arabitamma, joka saapui Virosta suomeen 5-vuotiaana. Virossa asuessaan tamma ehti kilpailla juniori-ikäisen nuoren tytön kanssa kouluratsastuksen Helppo A-luokkia usein sijoittuen. Kilttiluonteiselle tammalle oli kuitenkin muita suunnitelmia kisaelämän sijasta, joten tamma muutti välittäjän kautta Länsi-Suomeen arabikasvattajalle. Suomeen saapuessaan tamma kisasi muutaman vuoden kouluratsastuksessa ennen Suomalaiseen arabijalostukseen siirtymistään. Tamma kantakirjattiin myös Suomessa II-palkinnolle ja varsoja se sai kaksi. Surullisesti tamman elämä jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi sen kuollessa toisen varsansa varsomiseen.
eei. Al Hakam on rauhallinen, hieman ruunamainen ori, joka on kiertänyt show-kehien lisäksi myös paljon kisa-areenoita. Ori on myös kokeillut matkaratsastusta pärjäten lajissa kohtalaisesti, mutta päälaji oriilla on esteratsastus. Esteradoilla ori hyppää leikiten 110cm luokkia ja on oikea ratojen mestari. Se ei tietääkseni ole kertaakaan jäänyt ilman ruusuketta, ja se kertoo paljon. Näyttelyistä ori on myös saanut hyviä lausuntoja ja on voittanut muutaman kerran isommat show-näyttelyt. Kantakirjaan ori pääsi jo nuorella iällä saaden II-palkinnon.
eee. Bahiyah on entinen ratsastuskouluhevonen Ruotsista. Tamma on luonteeltaan kiltti mutta hieman säpäkkä, joten se ei montaa vuotta ratsastuskouluelämää ehtinyt viettää. Muutettuaan yksityiskäyttöön uudelle omistajalleen Pohjois-Ruotsiin tamma aloitti pikkuhiljaa kilpailemisen kenttäratsastuksen helpoissa luokissa. Menestys on ollut vaihtelevaa, mutta suurimmaksi osaksi kilpailut on sujuneet hyvin. Tällä hetkellä Bahiyah on varsalomalla ja jatkaa siitostamman virkaa vielä toisen vuoden, jonka jälkeen siirtyy taas hiljalleen kisakentille. Bahiyah on III-palkinnon kantakirjatamma.
© Emän sukuselvityksen kirjoittanut Shalian maahantuoja Viiru
Kuvat suurenevat klikkaamalla © VRL-02207
Palkinnot ja kilpailut
23.12.2016 Joulukuun kantakirjatilaisuus KTK-III
17+16,5+15 = 64,7%
17+16,5+15 = 64,7%
Näyttelyt
08.05.2016 - Hirttivaara - tamma & varsa - tuom. Annúndwen
"Emä on todella sanoinkuvaamattoman kaunis. Varsaa kuvataan sivulla venkuravarsaksi ja tässä kehityksen vaiheessa näyttää vähän olevan. Varsa on vielä nuori, joten kasvaessaan ja kehittyessään siitä varmasti tulee oikea komistus."
"Emä on todella sanoinkuvaamattoman kaunis. Varsaa kuvataan sivulla venkuravarsaksi ja tässä kehityksen vaiheessa näyttää vähän olevan. Varsa on vielä nuori, joten kasvaessaan ja kehittyessään siitä varmasti tulee oikea komistus."
Kilpailut
Porrastettujen kisapisteet ERJ 3221.28p (vt. 7) KRJ 2499.98p (vt. 6) KERJ 1941.93p (vt. 5) VVJ 1751.32p (vt. 4) |
Lännenratsastus - 0 sijoitusta 00000 |
Hoito-ohjeet, varustekaappi ja päiväkirjat
x
Ashrikin varusteet ostettu: Equestrian PRO, OddPixel, MWS Boutique, Mestyn Varuste, Kreivittären varusteliike & Takakujan tallipuoti + Virtuaalinen rehukauppa
Suitset kultaisilla yksityiskohdilla, kolminivelinen kuolain, pessoakuolain kolmipalalla, nahkaiset punotut ohjat, ketjuriimunnaru, lännenratsastukseen suitset, sininen korvahuppu, nahkariimu, naruriimu, arabiriimu. Koulusatula estesatula, lännensatula. Jänne- ja hivutussuojat, harjapakki, harjoja ja kaviokoukku.
Rintaremmi-martingaali, mustat jalustinhihnat, siniset estejalustimet, kultaiset turvajalustimet kouluratsastukseen. satulavyöt, satulahuovat.
Loimet: Sininen kaulakappaleellinen 400g, kaulakappaleellinen fleeceloimi, sadeloimi kaulakappaleella (kelta-sini-musta), toppaloimi 300g, sininen villaviltti, ratsastusloimi.
Loimet: Sininen kaulakappaleellinen 400g, kaulakappaleellinen fleeceloimi, sadeloimi kaulakappaleella (kelta-sini-musta), toppaloimi 300g, sininen villaviltti, ratsastusloimi.
Violetti harjapakki kotikäyttöön, harjalaukku kisakäyttöön. Luonnonharjaksinen pölyharja, pääharja ja dandy. Kaviokoukku harjapäällä, hikiviila, harjakivi, kampa, kumisuka ja kaviorasva ja suti. Satulasaippuaa ja valjasrasvaa. 2-teholinimenttiä, glitterspray, haavaspray, helosan, letityskuminauhat, savi. Ämpäreitä ruokintaan ja kisamatkalle. Pari valkoista pyyhettä ja kokoelma sieniä.
Heijastimia suitsiin, ratsastusloimi, heijastinliivi, heijastinmartingaali, häntäheijastin, heijastava raippa ja jalkaheijastimia. Otsalamppu.
Käytöstä poistuneita kuolaimia, D-kuparirolleri ja kolmipala pessoakuolain.
Ensiapupakkaus ja juoksutusdelta.
Heijastimia suitsiin, ratsastusloimi, heijastinliivi, heijastinmartingaali, häntäheijastin, heijastava raippa ja jalkaheijastimia. Otsalamppu.
Käytöstä poistuneita kuolaimia, D-kuparirolleri ja kolmipala pessoakuolain.
Ensiapupakkaus ja juoksutusdelta.
15.4.2018 - Voittolaukka
"Ash, et viittis" kuulin Aksonin puhisevan trailerissa.
Tänään olisi Yläkokon kisojen vuoro, Tie tähtiin osakilpailu. Jokapaikassa oli hirmuinen hulina, enkä voinut kuin ihmetellä nuoren orin rauhallisuutta. Se oli tullut hirmu järkeväksi ja rauhalliseksi kuluneen kevään aikana ja olin aivan äärettömän ylpeä uljaasta mustastani. Aksoni auttoi minua valmistelemaan orin upeisiin estevarusteisiin. Olin letittänyt orin harjan sykeröille, mutta häntä saisi leijua vapaana lipun lailla. Kiiltelevä ja lihaksikas arabiori oli upea ilmestys.
Lämmittelin orin huolella ja radalle päästyään tunsin meidän yhteistyömme viimeinkin sujuvan kuin rasvattu. Ori malttoi, kuunteli ja odotti, mutta oli silti nopea kuin mikä. Ensimmäiseltä kierrokselta tuli puhdas rata. Hymyilin ylpeänä orille. Hyvinä päivinä kaikki tuntui olevan saavutettavissa. Nakkasin enkkuloimen Ashrikin selkään ja lähdin taluttamaan oria kohti traileria.
Samassa törmäsin vilisevällä tallipihalla hieman erikoiseen näkyyn. Kaksi matkalaukkua perässään raahaavaa naista tuli minua vastaan, yhdennäköisyys oli ilmeinen. Äiti ja tytär, jotka ihailivat minun upeaa oriani. Tyytyväisyys läikkyi rinnassani. Hyvin pian minulle selvisi, että minun hevostani ihailevat. ihailivatkin itseasiassa omaa kasvattiaan. Erittäin mielenkiintoinen tapaaminen, jonka oisin suonut jatkuvan pidempäänkin. Minun oli kuitenkin kiidettävä uusintaan.
Sain aivan uudenlaista jännitystä kun ajattelin Shalian [Ashrikin emä] omistajan katselevan suoritusta. Vedin henkeä ja lähtökäskyn saatuani annoin orin mennä. Unohdin jännityksen välittömästi leiskautettuamme yli vihreäkeltaisesta pystystä ja suunnattuamme seuraavalle esteelle. Ori oli nopea kuin tuuli ja tarkkaakin tarkempi. Tällainen suoritus saattaisi riittää jopa sijoille asti. Aivan liian nopeasti viimeinenkin este oli ylitetty ja minä taputin upeaa oriani ylpeänä, yleisön hurratessa meille.
Ashrik paistatteli palkintojenjaossa kuin suuremmankin luokan voittaja. Se pärskyi ja heitteli kaunista päätään. Kunniakierrosta laukatessaan se rallitteli ympäri maneesia ja päästi kimeän hirnahduksen. Viimein sain orin rauhoiteltua ja ulos maneesista. Aksoni oli luvannut hoitaa Ashrikin loppukävelyt, minä lähtisin tutustumaan upeaan Shaliaan.
---
Suuressa valoisassa karsinassa seisoi uskomattoman kaunis musta arabitamma ja siropiirteinen, ruunikko tammavarsa. En voinut kuin tuijottaa Charloten kertoessa Shaliasta. Paljonhan toki tiesinkin jo, mutta tamman livenäkeminen oli silti upea kokemus. Eihän tällaista ollut kuin satukirjoissa. Tamma oli ilmeisen hyvinhoidettu ja vaikutti ihmisrakkaalta tervehtiessään meitä. Se tuuppasi turvallaan Charlotten olkapäätä ja henkäisi pitkään. Toivottavasti minun ja Ashrikinkin yhteys olisi joskus yhtä vahva. Annoin Charlotelle puhelinnumeroni ja pyysin laittamaan viestiä. Olisihan hänenkin varmasti mukava vähintään kuulla Ashrikin kuulumisia.
29.1.2018 - Snorkkeli unohtui talliin
Edellisviikonlopun tappiosta (estekisoissa olimme Ashrikin kanssa toiseksiviimeisiä, orilla petti pelihermo totaalisesti) edelleen hieman mököttäen tömistelin talliin. Ashrikin karsina oli harmikseni jo puhdistettu kiiltäväksi ja Peikon karsinan olin käynyt kääntämässä kuntoon jo ennen töitä. Keitin pikaisesti kupin kahvia ja painuin heinävintille selaamaan lärvikirjaa ja murjottamaan. Hieman hävetti oma mököttämiseni, en ollut enää viisitoista ja silti käyttäydyin sillä tavoin. Kahvit hörpättyäni olisin taas aivan uusi ihminen, ehkä minua vain väsytti. Tallilla oli tapahtunut melkolailla, Eetu oli loukannut itsensä ja murtanut kätensä pudotessaan Rassen selästä.
Vaalea Saila näkyi kävelevän tallissa, todennäköisesti Ruubenin luo. Ryystin loput kahvistani äkkiä ja kiidin yksäripuolelle mukavahingossa samaan aikaan. "Ai kato moi Salamanteri" tervehdin virnistäen. Siniharmaat silmät porautuivat omiini myrkyllisesti ja nainen päästi hymyillen suupielestään "Päivää Kristian, miten menee". Purskahdimme molemmat nauruun. Kun viimeinkin saimme hillittyä itsemme, sain kysyttyä tahtoisiko hän lähteä hyppäämään esteitä kanssani. Myöntävän vastauksen saatuani lähdimme yhteistuumin hakemaan hevosia sisälle.
---
Saila oli saanut houkuteltua Novan mukaan maneesiin säätämään puomien välejä. Mitä lie oli tälle luvannut, galaksitukka ei nimittäin meinannut lämmetä minulle ollenkaan. Lämmiteltyämme itsenäisesti aloimme hypätä suhteutettua väliä vuorotellen. Tehtävä meni kaikenkaikkiaan loistavasti, Ashrik hyppäsi aivan erilailla kun edellisviikonloppuna. Oma istuntani ei ollut ihan viimeisenpäälle, tytöt irvailivat, että snorkkelini oli ilmeisesti jäänyt talliin. Väittivät, että sukelsin, pyhpah, mitä nyt vähän nojailin. Loppuravit ja käynnit otimme kentällä estetunnin alkaessa maneesissa. Nova suostui armollisesti auttamaan Ashrikin päälle fleeceviltin ja jopa hymyili minulle. Ihmeiden aika ei tosiaankaan ollut ohi.
"Ash, et viittis" kuulin Aksonin puhisevan trailerissa.
Tänään olisi Yläkokon kisojen vuoro, Tie tähtiin osakilpailu. Jokapaikassa oli hirmuinen hulina, enkä voinut kuin ihmetellä nuoren orin rauhallisuutta. Se oli tullut hirmu järkeväksi ja rauhalliseksi kuluneen kevään aikana ja olin aivan äärettömän ylpeä uljaasta mustastani. Aksoni auttoi minua valmistelemaan orin upeisiin estevarusteisiin. Olin letittänyt orin harjan sykeröille, mutta häntä saisi leijua vapaana lipun lailla. Kiiltelevä ja lihaksikas arabiori oli upea ilmestys.
Lämmittelin orin huolella ja radalle päästyään tunsin meidän yhteistyömme viimeinkin sujuvan kuin rasvattu. Ori malttoi, kuunteli ja odotti, mutta oli silti nopea kuin mikä. Ensimmäiseltä kierrokselta tuli puhdas rata. Hymyilin ylpeänä orille. Hyvinä päivinä kaikki tuntui olevan saavutettavissa. Nakkasin enkkuloimen Ashrikin selkään ja lähdin taluttamaan oria kohti traileria.
Samassa törmäsin vilisevällä tallipihalla hieman erikoiseen näkyyn. Kaksi matkalaukkua perässään raahaavaa naista tuli minua vastaan, yhdennäköisyys oli ilmeinen. Äiti ja tytär, jotka ihailivat minun upeaa oriani. Tyytyväisyys läikkyi rinnassani. Hyvin pian minulle selvisi, että minun hevostani ihailevat. ihailivatkin itseasiassa omaa kasvattiaan. Erittäin mielenkiintoinen tapaaminen, jonka oisin suonut jatkuvan pidempäänkin. Minun oli kuitenkin kiidettävä uusintaan.
Sain aivan uudenlaista jännitystä kun ajattelin Shalian [Ashrikin emä] omistajan katselevan suoritusta. Vedin henkeä ja lähtökäskyn saatuani annoin orin mennä. Unohdin jännityksen välittömästi leiskautettuamme yli vihreäkeltaisesta pystystä ja suunnattuamme seuraavalle esteelle. Ori oli nopea kuin tuuli ja tarkkaakin tarkempi. Tällainen suoritus saattaisi riittää jopa sijoille asti. Aivan liian nopeasti viimeinenkin este oli ylitetty ja minä taputin upeaa oriani ylpeänä, yleisön hurratessa meille.
Ashrik paistatteli palkintojenjaossa kuin suuremmankin luokan voittaja. Se pärskyi ja heitteli kaunista päätään. Kunniakierrosta laukatessaan se rallitteli ympäri maneesia ja päästi kimeän hirnahduksen. Viimein sain orin rauhoiteltua ja ulos maneesista. Aksoni oli luvannut hoitaa Ashrikin loppukävelyt, minä lähtisin tutustumaan upeaan Shaliaan.
---
Suuressa valoisassa karsinassa seisoi uskomattoman kaunis musta arabitamma ja siropiirteinen, ruunikko tammavarsa. En voinut kuin tuijottaa Charloten kertoessa Shaliasta. Paljonhan toki tiesinkin jo, mutta tamman livenäkeminen oli silti upea kokemus. Eihän tällaista ollut kuin satukirjoissa. Tamma oli ilmeisen hyvinhoidettu ja vaikutti ihmisrakkaalta tervehtiessään meitä. Se tuuppasi turvallaan Charlotten olkapäätä ja henkäisi pitkään. Toivottavasti minun ja Ashrikinkin yhteys olisi joskus yhtä vahva. Annoin Charlotelle puhelinnumeroni ja pyysin laittamaan viestiä. Olisihan hänenkin varmasti mukava vähintään kuulla Ashrikin kuulumisia.
29.1.2018 - Snorkkeli unohtui talliin
Edellisviikonlopun tappiosta (estekisoissa olimme Ashrikin kanssa toiseksiviimeisiä, orilla petti pelihermo totaalisesti) edelleen hieman mököttäen tömistelin talliin. Ashrikin karsina oli harmikseni jo puhdistettu kiiltäväksi ja Peikon karsinan olin käynyt kääntämässä kuntoon jo ennen töitä. Keitin pikaisesti kupin kahvia ja painuin heinävintille selaamaan lärvikirjaa ja murjottamaan. Hieman hävetti oma mököttämiseni, en ollut enää viisitoista ja silti käyttäydyin sillä tavoin. Kahvit hörpättyäni olisin taas aivan uusi ihminen, ehkä minua vain väsytti. Tallilla oli tapahtunut melkolailla, Eetu oli loukannut itsensä ja murtanut kätensä pudotessaan Rassen selästä.
Vaalea Saila näkyi kävelevän tallissa, todennäköisesti Ruubenin luo. Ryystin loput kahvistani äkkiä ja kiidin yksäripuolelle mukavahingossa samaan aikaan. "Ai kato moi Salamanteri" tervehdin virnistäen. Siniharmaat silmät porautuivat omiini myrkyllisesti ja nainen päästi hymyillen suupielestään "Päivää Kristian, miten menee". Purskahdimme molemmat nauruun. Kun viimeinkin saimme hillittyä itsemme, sain kysyttyä tahtoisiko hän lähteä hyppäämään esteitä kanssani. Myöntävän vastauksen saatuani lähdimme yhteistuumin hakemaan hevosia sisälle.
---
Saila oli saanut houkuteltua Novan mukaan maneesiin säätämään puomien välejä. Mitä lie oli tälle luvannut, galaksitukka ei nimittäin meinannut lämmetä minulle ollenkaan. Lämmiteltyämme itsenäisesti aloimme hypätä suhteutettua väliä vuorotellen. Tehtävä meni kaikenkaikkiaan loistavasti, Ashrik hyppäsi aivan erilailla kun edellisviikonloppuna. Oma istuntani ei ollut ihan viimeisenpäälle, tytöt irvailivat, että snorkkelini oli ilmeisesti jäänyt talliin. Väittivät, että sukelsin, pyhpah, mitä nyt vähän nojailin. Loppuravit ja käynnit otimme kentällä estetunnin alkaessa maneesissa. Nova suostui armollisesti auttamaan Ashrikin päälle fleeceviltin ja jopa hymyili minulle. Ihmeiden aika ei tosiaankaan ollut ohi.
24.1.2018 - Maastoilua
Heitin tummansinisen Makian takin päälleni ja vislasin hampaideni välistä Sirulle. "Lähetääs tallille käymään, Ashrikilla pitäis käydä käyntimaasto, ei mitään rankkaa kun sillä vähän nokka valu aaamulla, saat lähteä mukaan oikein pitkälle lenkille." höpöttelin koiralle. Pidin valkoista ovea auki ja novascotiannoutaja pujahti ulos ja jäi odottamaan minua lukitessanai ovea. Kävelimme siniselle coupé bemarille ja avasin Sirulle hanttikuskin oven ja laitoin sen kiinni turvavyövaljaisiin. Laitoin tavarat peräkoppiin ja hyppäsin paikalleni nahkapenkille. Moottori hurahti käyntiin ja lähdin ajelemaan kohti Lehtovaaraa, toki läheisen huoltoaseman kautta, kahvia oli saatava. Väsytti nimittäin melkolailla ja jalat olivat hellinä, olin käynyt aikaisemmin Aksonin kanssa hiittaamassa omistamani ravurit Nian ja Teron. Aksoni oli lähtenyt vielä ajamaan muutaman hevosen, ei voinut kun hattua nostaa. Itse en todellakaan olisi jaksanut.
Saavuttuamme kuhisevalle tallipihalle vapautin Sirun ja lukitsin ovet. Musta arabiori juoksi tarhassa marianne-toppaloimi päällään. Se kiljui hastavasti viereiseen tarhaan. Vihelsin orille, joka heilautti päätään ja ravasi luokseni. "No terve mieheen, mitä poika" kysyin orilta sen pysähtyessä viereeni. Se pärskähti kuuluvasti ja siirsin sen tummaa harjaa vihreän karvariimun alta. Ori venytti kaulaansa ja moikkasi Sirua puhahtamalla sen päälle lämmintä ilmaa. Siru puolestaan pörräsi orin jaloissa ja nuuhki ilmeisesti tarkasti missä se oli käynyt. Vilkutin Fridalle, Allulle ja Rirille, jotka keskustelivat jostain kauempana pihalla. Nappasin vaaleanvihreän riimunnarun kaiteen päältä ja napsautin kiinni Ashrikin riimuun, aukaisin portin ja lähdin taluttamaan oria sisälle. Puolimatkassa näin Iiristä, vaaleahiuksista yläasteikäistä tyttöä, joka oli Ruusan hoitaja. "Heippa Iiris, me ei ollakaan taidettu nähdä vielä"tervehdin tyttöä. "Moi! Oot kai se Kookos ja tää on Ashrik?" hän vastasi pirteästi. Small-talkattuamme hetken siirryin Ashrikin ja Sirun kanssa sisälle Iiriksen jatkaessa ulos.
Harjattuani Ashrikin pyöräytin sille jokaiseen jalkaan pintelit ja heitin vihreän fleeceloimen päälle, jonka päälle nakkasin vielä enkkuviltin. Enkkuviltti kun olisi helppo kääntää sitten takaa omille jaloille jos tulisi kylmä. Marianneloimi oli päässyt kuivumaan kastuttuaan lumisateessa. Lopulta suitsin orin mustilla, kultasomisteisilla koulusuitsilla, joissa oli messinkinen olympiakuolain ja talutin sen ulos. Nousin neliönmuotoisen kavalettitolpan päältä orin selkään ja maiskautin sen liikkeelle. Sirun vislasin mukaan ja lähdimme kävelemään rauhallisen maastolenkin. Olisi kai sillä voinut ratsastaa reippaamminkin, mutta halusin pelata varman päälle. Todennäköisesti ori oli vain ekstraherkkä pölylle.
---
Saavuttuamme takaisin tallille vein Ashrikin uudelleen ulos, tälläkertaa vihreään toppaloimeen topattuna. "Hittovie, pitäis vissiin ostaa joku suomiputte niin ei tarvis aina olla pelaamassa nuitten perhanan loimien kanssa", mumisin. "Joo niin se vain tieten kannattais" Jesse virnuili vierestäni. Hän oli kävellyt viereeni niin hiljaa, etten ollut edes kuullut. "Ai kato moro, mitäs sulle?" kysäisin. "Eipä tässä kurjuutta kummempaa, vähän on häslinkiä jo tähän aikaan kun tunnit pyörii ja kaikki laukkoo ympäriinsä, vaikka eipä se tietenkään juuri yksäripuolella, saati maastossa, taida näkyä" hän jatkoi. "Kuule mulla on tässä aikaa kun kukaan ei edes odota kotiin, voisin siivota tässä pari tarhaa aikani kuluksi" totesin. Jesse näytti yllättyneeltä ja nauroi epäuskoisena "No senkus, omapa on asias". Painuin hakemaan kottareita ja talikkoa Siru perässäni.
16.1.2018 - Ashrik muuttaa Lehtovaaraan
"No niin uljas musta, laitetaas sut valmiiksi, tälläkertaa me ei mennäkään kisareissulle... Me mennään sun ihka uuteen kotiin, Lehtovaaraan" Puhelin orille harjatessani orin silkkistä karvaa puhtaaksi, vaikkei siinä ennestäänkään ollut pölyhippustakaan. Olin edellisenä iltana pakannut kaikki loputkin Ashrikin tavarat jättäen vain harjalaatikon ja kuljetusvarusteet laittamatta. Olimme täräyttäneet lusikat jakoon entisen tyttöystäväni, Meten, kanssa ja luonnollisesti se tarkoitti, että minä lähtisin Ashrikin kanssa pois hänen vanhempiensa tallista. Toki tallilla olisi ollut luvattoman hyvät treenausmahdollisuudet ja valmentautuminen puoli-ilmaista, mutta en sietänyt nähdä nirppanokkaista Metteä enää hetkeäkään. Kaikki ehkä hankaloittuisi hieman, kiireinen kun ammattini vuoksi olin, mutta luotin siihen, että asiat järjestyisivät myös Lehtovaarassa. Olin ottanut orille täysihoidon tallilta, vaikka todennäköisesti tulisin notkumaan kaiken vapaa-aikani siellä. Hankalaahan sitä olisi jättää omaa kultakimpalettaan kenellekään muulle..
Havahduin mietteistäni vasta Ashrikin liikahdettua valoisassa karsinassa ja työnnettyään siron päänsä englantilaistyylisen puolioven ulkopuolelle. Se hörisi ohikulkevalle kimolle ruunalle ja mietin olinko sittenkin tehnyt virheen. Lähteä nyt suuresta ja vauraasta kilpatallista nuin vain. Silitin orin harjaa pölyharja vasemmassa kädessäni ja vastaanotin kimoa ruunaa taluttavalta naiselta tulenpalavan katseen. Pyörsin ajatukseni jäämisestä, Lehtovaaraan muutto olisi juuri oikea ratkaisu meille, siellä sentään tutustumiskäynnillä hymyiltiin. Sujautin nahkariimun orin päähän, loimitin sen galaksiloimella ja puin kuljetussuojat jalkaan. Jätin orin odottelemaan kun vein harjapakin autoon. Tai autoon ja autoon, kulkuvälineeseen ehkä kuitenkin. Olin joutunut lainaamaan ystäväni valkoista ja erittäin rämisevää farkku Opelia, sillä omassa autossani ei ollut vetokoukkua. Aukaisin rampin ja sivuoven trailerista valmiiksi. Toivottavasti pääsisimme edes perille tällä vekottimella, pohdin mielessäni ja lähdin hakemaan mustaa oria kyydissä keikkuvaan traileriin.
Ashrik hirnahti nähdessään minut ja ravisteli päätään, napsautin pitkän ketjuriimunnarun riimuun kiinni ja pyöräytin ketjun turvan ympäri. Luonnollisesti se oli turhaa Ashrikin toimiessa poikkeuksetta kuin unelma, mutta koskaan yksin lastatessa ei voinut olla liian varma. Kävelin ori perässäni rampista ylös, pujahdin etupuomin alta, menin sivuovesta ulos ja kiersin Ashrikin taakse laittamaan takapuomin kiinni ja rampin ylös. Vasta sen jälkeen menin takaisin sisälle sitomaan orin puomiin. Onneksi ori oli tottunut matkustaja, ei sen kanssa muuten pärjäisi itsekseen. Nostin heinäverkon paikoilleen ja rapsutin Ashrikin otsaa.
"Eiköhän mennä" kuiskasin.
----
Viimein saavuimme Lehtovaaran pihaan. Eksyimme vain kerran ja kaadoin kahvit kollareilleni vain kerran. Opelin-romussa ei ollut edes mukitelinettä. Rämistelin tallipihalle ja vannoin itselleni, että tämä on viimeinen kerta kun i-ki-nä ajan millään muulla autolla kuin omallani. Tunsin lievää häpeää, vaikka aina kielsinkin omaamasta kyseistä tunnetta ollenkaan. Noustessani autosta ulos Jesse virnuili kuulleensa meidät jo kaukaa, totta sekin luuli meitä kiertolaisiksi niinkuin se huoltoaseman mummeli matkan aikana.. Jesse kuitenkin opasti meidät Ashrikin karsinalle ja ori asteli tyytyväisenä uuteen kotiinsa. Otin orin kuljetussuojat pois ja jätin ne käytävälle mennessäni tarkastamaan orin jalkoja.
"Mitä hemmettiä täällä on keskellä käytävää" kuulin kipakan naisäänen toteavan. Pyöräytin silmiäni ja olin valmistautunut vastaamaan jotain nasevaa, kunnes näin puhujan. Kuvankaunis violettitukka tuijotti minua haastavasti kädet lanteillaan. Sipaisin tukkaani taaksepäin, pyyhkäisin käteni housuihin, astuin ulos karsinasta ja ojensin oikeaa kättäni.
"Terve, oon Kookos ja vähänpä nuo kuljetussuojilta näyttäis. Eikä ne nyt vissiin ihan niin keskellä sitä käytävää oo", virnuilin siirtäessäni niitä kuitenkin syrjempään.
"No mutta käytävällä kuitenkin, mä oon Nova" tyttö vastasi.
"Tosihan tuo on" totesin hyväksyvästi ja pyysin tytön katsomaan Ashrikia.
Hän vilkaisi hetken oria kohteliaisuuttaan, kunnes totesi menevänsä katsomaan Muracoa. Hitto vie, tuohon pitää tutustua tarkemmin, mietin perään kuikuillen. Menin ottamaan Ashrikin galaksiloimen pois ja astuessani ulos karsinasta, kuulin herisevää naurua. Tallin omistaja Riri oli ilmeisesti kuullut keskustelumme tullessaan toivottamaan meidät tervetulleiksi. Vaihdoin Ririn kanssa muutaman sanasen ja kuuntelin esittelyä tallista hänen kävellessään mukanani varustehuoneeseen. Kävin tyhjentämässä trailerista tavarat ja siivosin sen huolella.
----
Istuin kahvilla taukohuoneessa. Nostin hupparini tummansinistä hihaa ylöspäin. Rannekelloni näytti 17:32. Ehtisin vielä hyvin juoksuttaa Ashrikin ennen kun lähtisin kotiin. Tai kotiin ja kotiin, olin ostanut vastavalmistuneesta rivitalosta päätyasunnon. Kaksi makkaria, iso olohuone, keittiö ja sauna. Asunto sijaitsi tietysti Lehtovaaran lähellä, tallimatkan ei saisi olla liian pitkä. Mietin lievästi kaivaten lähes 200neliöistä kartanoa, jossa olimme asuneet Meten kanssa. Toisaalta, oma tupa, oma lupa ja jossakinhan minunkin olisi asuttava nyt kun emme enää olleet Meten kanssa yhdessä. Ja saisinpahan viimeinkin laittaa pleikkarin seinälle ja taulut miten halusin, eikä..
"Maa kutsuu Kookosta, maa kutsuu Kookosta.. No terve, saihan suhun yhteyden. Oon kysyny varmaan kymmenen kertaa, että mitä sä meinaat touhuta nyt" Jesse kysyi syödessään mikropizzaa.
"Ummh, tuota joo. Meinasin lähteä juoksuttaan Ashrikin ennen kun lähden viemään sen valkosen ruosteläjän omistajalleen ja haen bemmin takas itelle. Ja sitte pitäis varmaan purkaa muuttokuormaa" vastasin.
Jesse nyökkäsi ja heilautin kättäni lähtiessäni hakemaan Ashrikia.
Harjasin orin pikaisesti, jonka jälkeen laitoin sille valkoiset pintelit jokaiseen jalkaan. Selkään heitin fleeceloimen ja sen päälle heijastinloimen ja jalkoihin heijastinnauhat. Itselleni vetaisin heijastinliivin takin päälle ja laitoin otsalampun punaisen pipon päälle. Puin orin siroon päähän mustat suitset, joissa oli kultaisia kiviä ja v-:n mallinen otsapanta, kultaisilla kivillä tietysti. Napsautin deltan kiinni kuolaimiin ja juoksutusliinan siihen kiinni ja lähdin taluttamaan oria kohti kenttää. Sinne kuulemma mahtuisi tähän aikaan ihan hyvin ja pohja sopi juoksuttamiseen. Suuret lumihiutaleet leijuivat päällemme juoksuttaessani orin askellajit läpi molempiin suuntiin. Se liikkui puhtaasti ja kovin mielellään, kaula kaartui, laukka rullasi ja vaahtoa lensi ryntäille orin pureskellessa kuolaintaan. Lopulta otin sen pysähdyksiin ja talutin korokkeen viereen. Puhdistin enimmät lumet loimen päältä ja kiipesin kyytiin, vaikkei minulla mitään ratsastusvarusteita ollutkaan päälläni. En kuitenkaan ajatellut mennä kauas, kävisin vain kävelemässä lähimaastossa. Napsautin otsalampun päälle ja nautin orin suurista askelista. Tiesin saavani nootituksen kypärättä ratsastaessa, mutta juuri sillä hetkellä sillä ei ollut väliä. Oli vain pimenevä ilta, ihastuttava lumisade, musta orini ja minä.
2.1.2018 Ikioma arabiori?
"Blääh, blääh, blääh. Ei mitään kiinnostavaa taaskaan myynti-ilmoituksissa." jupisin.
Hevoseton on kyllä huoleton, mutta myöskin aivan jumalattoman tylsistynyt. Siitä ei kukaan muistanut mainita. Pian täytyisi alkaa etsiä jotain projektia, sillä mistään ei löytynyt [sopivalla hinnalla] oikeanlaista hevoskaveria. Tahdoin nuoren, mielummin raakileen kuin vanhan, mutta jo ratsastetun, luonteeltaan haastavan, mutta silti selväpäisen monitoimihevosen, jolla voisin treenata, kilpailla ja kehittyä. Lisäksi hevonen ei saisi olla tamma, eikä valkoinen.
6v ox-o Orange Wood's Ashrikk
Myynnissä lupaava nouseva tähti,
upea sydäntensulattaja, jolla elämäniloa piisaa.
Virkku, mutta tottelevainen nuori ori,
josta saa laaturatsun esteille,
westerniin ja matkaratsastukseen. 8500v€
Ostohousut jalkaan ja puhelin kouraan. Tuossa olisi minun hevoseni. En kyllä ensisijaisesti lähtenyt hakemaan arabia, mutta muuten kuvauksesta passasi kaikki unelmiini. Ehkäpä se elämä ei olisikaan enää kauaa uskomattoman tylsää. Arabit kun tunnetusti olisivat tulisia, sitkeitä ja periksiantamattomia, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kaikki tekstit ajalta 8.5.2016-31.1.2017 © VRL-02207
31.1.2017: Ashrikin myynti on nyt hilkulla, toivottavasti tärppää ja lahjakas ori pääsee kunnon kotiin. Kitty treenaili sen kanssa puomeilla ensimmäisiä kertoja ja yllättäen Ashrikin keskittyminen oli enemmän juurikin niissä puomeissa kuin ratsastajan pikkurikkeissä. Hyvä hyvä! Poika laitetaan nyt oikein kiiltokuvakuntoon tulevaa ostajaehdokasta varten.
9.1.2017: Ashrikk täytti sen kolme vee ja sen kunniaksi käväistiin kantakirjassa. Poika tuli kotiin kolmosen kera ja prässäili sangen itseensä ylpeänä ympäri tienoota... Ratsukoulutus edennyt vaiheeseen, jossa Ashrikk ymmärtää alkeet, mutta on aivan tavattoman herkkähipiäinen vetämään niin sanotun palkokasvin nenään, jos ratsastaja tekee yhdenkin virheliikkeen. Siinä sitä sitten kysytäänkin hermoja ja tarkkuutta, kun tätä kouluttaa, mutta onhan Ashrikk tosi kiva kaveri noin muuten
25.10.2016: Ashrikin koulutus on edennyt hienosti ja oripoju on osoittautunut erittäin oppivaiseksi, ihmisistä kiinnostuneeksi ja sangen nokkelaälyiseksi (löyhällä kädellä tehdyt solmut eivät pysy viittä sekuntia pidempään kiinni). Ratsastusvarusteisiin ollaan tutustuttu, ja vaikka satula aiheuttaa jonkin verran vastustusta, irtoliikutuksessa ja liinassa Ashrikk on ollut oikein kelpo.
8.5.2016: Ashrikk oli emänsä kanssa mukana näyttelyissä tamma & varsa -luokassa. Lämmin päivä oli yhtä taistelua hyppivän, pomppivan, venkuroivan ja päätään vismovan orilapsen kanssa, mutta pääasia oli, että Ashrikk sai vähän kokemusta tämäntyyppisestä hälinää ja vieraita hevosia täynnä olevasta tapahtumasta. Kommenttia tuomari antoi: "Emä on todella sanoinkuvaamattoman kaunis. Varsaa kuvataan sivulla venkuravarsaksi ja tässä kehityksen vaiheessa näyttää vähän olevan. Varsa on vielä nuori, joten kasvaessaan ja kehittyessään siitä varmasti tulee oikea komistus." (PKK)
31.1.2017: Ashrikin myynti on nyt hilkulla, toivottavasti tärppää ja lahjakas ori pääsee kunnon kotiin. Kitty treenaili sen kanssa puomeilla ensimmäisiä kertoja ja yllättäen Ashrikin keskittyminen oli enemmän juurikin niissä puomeissa kuin ratsastajan pikkurikkeissä. Hyvä hyvä! Poika laitetaan nyt oikein kiiltokuvakuntoon tulevaa ostajaehdokasta varten.
9.1.2017: Ashrikk täytti sen kolme vee ja sen kunniaksi käväistiin kantakirjassa. Poika tuli kotiin kolmosen kera ja prässäili sangen itseensä ylpeänä ympäri tienoota... Ratsukoulutus edennyt vaiheeseen, jossa Ashrikk ymmärtää alkeet, mutta on aivan tavattoman herkkähipiäinen vetämään niin sanotun palkokasvin nenään, jos ratsastaja tekee yhdenkin virheliikkeen. Siinä sitä sitten kysytäänkin hermoja ja tarkkuutta, kun tätä kouluttaa, mutta onhan Ashrikk tosi kiva kaveri noin muuten
25.10.2016: Ashrikin koulutus on edennyt hienosti ja oripoju on osoittautunut erittäin oppivaiseksi, ihmisistä kiinnostuneeksi ja sangen nokkelaälyiseksi (löyhällä kädellä tehdyt solmut eivät pysy viittä sekuntia pidempään kiinni). Ratsastusvarusteisiin ollaan tutustuttu, ja vaikka satula aiheuttaa jonkin verran vastustusta, irtoliikutuksessa ja liinassa Ashrikk on ollut oikein kelpo.
8.5.2016: Ashrikk oli emänsä kanssa mukana näyttelyissä tamma & varsa -luokassa. Lämmin päivä oli yhtä taistelua hyppivän, pomppivan, venkuroivan ja päätään vismovan orilapsen kanssa, mutta pääasia oli, että Ashrikk sai vähän kokemusta tämäntyyppisestä hälinää ja vieraita hevosia täynnä olevasta tapahtumasta. Kommenttia tuomari antoi: "Emä on todella sanoinkuvaamattoman kaunis. Varsaa kuvataan sivulla venkuravarsaksi ja tässä kehityksen vaiheessa näyttää vähän olevan. Varsa on vielä nuori, joten kasvaessaan ja kehittyessään siitä varmasti tulee oikea komistus." (PKK)
16.07.2018 Hyväkuntoinen ja hyvävointinen lihaksikas ori, virtaa täynnä, rokotettu. Yleisvointi hyvä, omistajalla ei huomautettavaa tai huolenaiheita.
10.01.2018: Lihaksikas, komea ori, läpäisi kotiintulotarkastuksen puhtaasti, ei mitään negatiivista mainintaa. Taivutuskoe ja kuvat ok.
Tekstit 10.01.2018 eteenpäin kirjoittanut el. Kati Viuhkola VRL-12410
01.02.2017: Lihakset ovat lähteneet kehittymään hyvin ja huolellinen treeni on tuottanut toivottuja tuloksia. Kaikki elintoiminnot OK, kaviot hyvät.
16.09.2016: Ashrikille suoritettu myyntitarkastus. Erinomaisessa kunnossa oleva nuori hevonen, kasvanut oikeinpäin, kaviot laadukkaat. Hyvä karva, elintoiminnot ja puhtaat askellajit. Rokotettu.
03.05.2016: Pontevan oloinen varsa, jolla on kirkas katse ja eloisat korvat. Sydänäänet melko heikot, mutta tuskin tarkoittaa mitään vakavaa. Otetaan huomioon seuraavien tarkastusten yhteydessä. Silkkinen karva ja hyvänoloiset kaviot, keuhkot ja muut elintoiminnot normaalit.
Tekstit ajalta 3.5.2016-1.2.2017 kirjoittanut el. Yvonne J. Flatter VRL-02207
10.01.2018: Lihaksikas, komea ori, läpäisi kotiintulotarkastuksen puhtaasti, ei mitään negatiivista mainintaa. Taivutuskoe ja kuvat ok.
Tekstit 10.01.2018 eteenpäin kirjoittanut el. Kati Viuhkola VRL-12410
01.02.2017: Lihakset ovat lähteneet kehittymään hyvin ja huolellinen treeni on tuottanut toivottuja tuloksia. Kaikki elintoiminnot OK, kaviot hyvät.
16.09.2016: Ashrikille suoritettu myyntitarkastus. Erinomaisessa kunnossa oleva nuori hevonen, kasvanut oikeinpäin, kaviot laadukkaat. Hyvä karva, elintoiminnot ja puhtaat askellajit. Rokotettu.
03.05.2016: Pontevan oloinen varsa, jolla on kirkas katse ja eloisat korvat. Sydänäänet melko heikot, mutta tuskin tarkoittaa mitään vakavaa. Otetaan huomioon seuraavien tarkastusten yhteydessä. Silkkinen karva ja hyvänoloiset kaviot, keuhkot ja muut elintoiminnot normaalit.
Tekstit ajalta 3.5.2016-1.2.2017 kirjoittanut el. Yvonne J. Flatter VRL-02207